Oltaisiinko enkeleitä toisillemme?

Perinteiset aamun ensi vilkaisut Facebookin etusivulle johdattivat minut muutaman klikkauksen kautta lukemaan erästä Ilta-Sanomien nettiartikkelia. Artikkelin sisältö iski kuin Robert Helenius konsanaan ja näin hetken aikaa tähtiä tai ehkä pikemminkin ukonilmalla taivaalla näkyviä valoilmiöitä. Ensin suutuin ja ärsyynnyin, sitten inspiroiduin. Ensin meinasin vain lyhyesti avautua Facebookissa, mutta tajusin, että nyt olisi kyllä ainesta pitempäänkin sanajonoon. Artikkelin inspiroiva vaikutus oli siis niin voimallinen, että näköjään kuolleetkin heräävät henkiin – tämä blogi nimittäin.

Tässä siis tämä paljon puhutellut artikkeli:  http://www.iltasanomat.fi/ulkomaat/art-1426312603266.html

Ihan ensimmäisenä juttua lukiessa minua alkoi suututtaa ihan vietävästi. Ihmisten julmuus. Ajattelemattomuus. Ihmisten TYHMYYS. Yksi maailman tyhmimmistä asioista on kiusaaminen. Kiusaaminen ei ole mitään muuta kuin aivan suunnattoman typerää toimintaa. Oikeasti. Kuka siitä saa tyydytystä, iloa ja hyvää elämäänsä? EI KUKAAN. Ei varsinkaan kiusattu, mutta ei sillä kiusaajallakaan kovin vahvasti mene. Ei voi mennä ihmisellä hyvin, jos pitää toista painaa alas ja lannistaa.

Älyttömintähän on se, että väistämättä ihmisiä kiusataan jostain ominaisuudesta, jota on mahdotonta muuttaa tai se olisi ainakin todella vaikeaa. Tässä ”maailman rumimman tytön” tapauksessakin julma kiusaaminen kohdistui tytön ulkonäköön, jolle ei vain yksinkertaisesti voi mitään. Minkä ihminen sille mahtaa millaiseksi on syntynyt! Kyllä tuokin nainen varmasti antaisi ilomielin pois sairautensa, jos voisi. Sairauden kanssa eläminen ei ole helppoa ikinä ja elämässä olisi siis jo ihan tarpeeksi haastetta ilman, että jotkut ajattelemattomat järjenjättiläiset siitä vielä huomauttelevat julmasti. Minusta ei voi olla kysymyksessä kovinkaan fiksu ihminen, joka syyllistyy kohtelemaan toista ihmistä niin kuin tätä tyttöä.

Mutta elämä on. Ihminen ei aina ole järjenjättiläinen. Ihmiset tekevät virheitä, se on luonnollista. Mutta onneksi virheistä voi oppia! Varsinkin lapsen ja nuoren huono käytös toisia ihmisiä kohtaan on vielä varsin ymmärrettävää. Lapsella ja nuorella elämä on vasta alussa ja oppiminen ihan lasten kengissä. Mutta elämä opettaa. Jo ihan elämän alkumetreillä tulee vastaan kaikenlaista – onnistumisia ja virheitä, jotka opettavat ihmistä. Merkittävimmät elämän opettavaiset kokemukset syntyvätkin varmasti suhteissa toisiin ihmisiin. Sitä pikkuhiljaa oppii, miten sopii käyttäytyä ja miten ei – mitä oikeasti voi sanoa tai tehdä, miten toisia ihmisiä kohtaan tulee käyttäytyä.

Minusta tämänkaltainen ajatus toimii erittäin hyvin kiusaamisesta puhuttaessa. Yleensä julminta kiusaaminen on nuoressa iässä. Koulukiusaaminen on valtakunnallinen ongelma, joka on ja pysyy kaikenlaisista kampanjoista huolimatta. Miksi tämä ongelma on ja pysyy eikä sitä saada häviämään? Koska meille syntyy tänne koko ajan uusia ihmislapsia, joiden täytyy kantapään kautta oppia tekojensa seuraukset. Kiusaaminen ei lopu, ennen kuin ihmiset, jotka kiusaavat, ymmärtävät mitä todella tekevät. Uskallan väittää, että kiusattu lapsi harvemmin ryhtyy kiusaamaan toista lasta – koska hän tietää miltä se tuntuu. Jos ihminen todella osaa astua toisen saappaisiin, hän todennäköisesti jättää kaikkein ikävimmät jutut sanomatta ja teot tekemättä.

Omalta osaltani olen ollut todistamassa väitteeni paikkansa pitävyyttä. Noin vuosi sitten esitimme ystäväni kanssa muutamalla alakoululla opinnäytetyöhömme kuuluvan draamaesityksen, joka käsitteli koulukiusaamista. Halusimme luoda kurkistusikkunan kiusatun maailmaan, joka auttaisi jokaista katsojaa hyppäämään kiusatun saappaisiin ja siten ymmärtämään ehkä paremmin kaikkea sitä, mitä kiusaaminen toiselle ihmiselle aiheuttaa. Onnistuimme ilmeisesti varsin hyvin tavoitteessamme, sillä esityksillä oli toivomiamme vaikutuksia enemmän kuin uskalsimme edes kuvitella. Esityksillä oli oikeasti vaikutuksia koulukiusaamistapauksiin niillä kouluilla, joissa draamamme esitimme. Eräälläkin koululla oli heti esityksen jälkeen selvitetty erästä kiusaamistapausta ja draamaesityksen vaikutukset olivat näkyneet selkeästi kiusaajien katumuksessa ja heidän ymmärtämyksessään tekojensa vääryydestä. Näistä ja muista vaikutuksista voi lukea lisää valmiista opinnäytetyöstämme, joka löytyy netistä. Eli Theseus.fi, sinne se opinnäytetyö mennyt on! (Olikohan tämä jo vähän niin kuin mainos? Tekstini taitaa sisältää tuotesijoittelua!)    

Kiusaaminen on valitettava ongelma, joka ei varmasti koskaan häviä maailmasta. Vaikka kiusaamisen hävittäminen ehkä on mahdoton tehtävä, on jokaisen ihmisen panos kiusaamisen vastustamisessa äärimmäisen tärkeää. Koko maailmaa ei voi muuttaa, mutta yhden ihmisen maailman voi! Aloita omastasi. Meistä jokainen voi kohdella ympärillämme olevia ihmisiä kauniisti. Muista siis aina – SINÄ VOIT OLLA ENKELI!

https://www.youtube.com/watch?v=Cdk7H6ipgbo 

Kelpaat kelle vaan - paitsi naiselle?

"Ei ole kovin vaikeaa tehdä nainen onnelliseksi.

Miehen tarvitsee vain olla:

1. ystävä

2. kumppani

3. rakastaja

4. veli

5. isä

6. opettaja

7. kasvattaja

8. rippi-isä

9. uskottu

10. kokki

11. mekaanikko

12. asentaja

13. sähkömies

14. kuljettaja

15. kantaja

16. siivooja

17. hovimestari

18. hydraulikko

19. puuseppä

20. malli

21. sisustusarkkitehti

22. seksuologi

23. psykologi

24. psykiatri

25. psykoterapeutti

Myös luonteenpiirteet ovat tärkeitä. Tarvitsee vain olla:

1. miellyttävä

2. urheilullinen mutta

3. älykäs mutta

4. voimakas

5. hyvätapainen mutta

6. luja mutta

7. lempeä

8. herkkä mutta

9. päättäväinen mutta

10. romanttinen mutta

11. miehekäs

12. vitsikäs ja

13. iloinen mutta

14. vakavasti otettava ja

15. arvokas

16. rohkea mutta

17. nallekarhu mutta

18. energinen

19. huolehtiva

20. luova

21. idearikas

22. taitava mutta

23. vaatimaton ja

24. ymmärtäväinen

25. elegantti mutta

26. johdonmukainen

27. lämmin mutta

28. viileä mutta

29. intohimoinen

30. suvaitsevainen mutta

31. periaatteellinen mutta

32. kunniallinen ja

33. jalo mutta

34. käytännöllinen ja

35. pragmaattinen

36. oikeudenmukainen mutta

37. valmis tekemään hänen vuokseen mitä tahansa (esim. pankkiryöstön)

eli;

38. epätoivoinen (rakkaudesta) mutta

39. hillitty

40. charmikas mutta

41. pysyvä ja

42. uskollinen

43. valpas mutta

44. haaveileva mutta

45. kunnianhimoinen

46. luotettava ja

47. kunnioitettava

48. valmis uhrauksiin ja, ennen muuta,

49. maksukykyinen.

Samaan aikaan miehen on kiinnitettävä huomiota siihen, että hän:

• ei olisi mustasukkainen, mutta kuitenkin kiinnostunut
• tulisi hyvin toimeen sukunsa kanssa, muttei kuitenkaan uhraisi sille enempää aikaansa kuin ko. naiselle
• antaisi naiselle vapautta, mutta osoittaisi kuitenkin huolenpitoa ja olisi kiinnostunut siitä, missä nainen on ollut ja mitä tehnyt
• pukeutuisi siististi, mutta olisi kuitenkin valmis kantamaan naista polvillaan kurassa ja menemään parvekkeen kautta sisään, jos hän on unohtanut avaimensa, tai ottamaan kiinni ja mukiloimaan varkaan, joka on ottanut hänen laukkunsa, jossa oli niinkin elämälle välttämättömiä asioita kuin peili ja huulirasva.

On tärkeää olla unohtamatta hänen:

1. syntymäpäivïään

2. nimipäiviään

3. hääpäivää

4. ensimmäisen suudelmanne vuosipäivää

5. kuukautisiaan

6. hammaslääkäriaikaansa

7. vuosipäiviään

8. parhaan ystävänsä ja lempitätinsä syntymäpäiviä.

Valitettavasti täydellisinkään edellämainittujen ohjeiden noudattaminen ei takaa menestystä. Nainen saattaa nimittäin väsyä ihanteellisen miehen läsnäoloon elämässään ja kokea olevansa hänen dominoimansa ja siksi karata ensimmäisen kohtaamansa kitaransoittajan kanssa.

Ja nyt mitalin toinen puoli. Miehen tekeminen onnelliseksi on huomattavasti vaikeampaa. Se johtuu siitä, että mies tarvitsee:

1. seksiä ja

2. ruokaa

Pääosa naisista kokee nämä miesten liialliset vaatimukset äärimmäisen orjuuttaviksi. Niiden tyydyttäminen käy yli heidän voimiensa.

Johtopäätös:

Sopusointuinen yhteiselämä on helppo saavuttaa, kunhan miehet lopulta

ymmärtävät, että heidän on rajoitettava kohtuuttomia vaatimuksiaan!"


Yllä olevan kaltaisia juttuja kuulee ja näkee varsin usein. Vaikka kyseessä onkin vitsailu, on tällaisten vitsien taustalla usein jonkilainen totuuden hiven. Miesten puhuessa naisista, kehtaan epäillä, että sanat "naiset ovat vaikeita" ja tällaisen otsikon alle sopivat keskustelut voisivat olla yleisiä. Luulen, että miehet ovat melko usein hieman hukassa naisten ja näiden vaatimusten kanssa. Tämä johtaakin sitten usein miehet sellaiseen johtopäätökseen, että naiset ovat vaikeita ja heitä on miltei mahdotonta miellyttää.

No, ovatko naiset sitten todella vaikeita? Onko naisilla oikeasti hurjat vaatimuslistat, jotka ulottuisivat Utsjoelta Hankoon? Onko naisen miellyttämisessä onnistunut mies satuhahmo? Onko naisen miellyttäminen missään määrin milloinkaan mahdollista?

En tiedä oikeita vastauksia esittämiini kysymyksiin ja uskon ettei kukaan muukaan. Niin kuin monia muitakin kysymyksiä, näitä voi kuitenkin pohtia ja niihin voi vastata kuitenkin oman käsityksensä ja kokemuksien pohjalta. Koska olen itse nainen, koen, että minulla on jonkin verran pätevyyttä pohtia kysymystä naisten vaikeudesta ja vaatimusten asettamisesta ja siksi aion nyt hieman paneutua tähän aiheeseen.

Tunnustan, olen vaikea nainen! Minulla on paljon vaatimuksia, isojakin, mutta on yksi asia, mitä miehet eivät aina hoksaa - naisella on myös vaatimuksia, jotka koskevat heitä itseään. Ja nämä vaatimukset voivat joskus olla jopa vielä suurempia kuin miehiin kohdistetut odotukset ja vaatimukset.

Jos miehillä todella on vain kaksi vaatimusta naisia kohtaan, on tässä maailmassa ihan hiton
monta naista, jotka stressaavat ihan turhaan! Onko todella niin, että kaikki huolehtiminen omasta kelpaavuudesta miesten silmissä onkin vain harhaa? 

On oikeastaan aika typerää, jos älytön stressaaminen on seurausta vain omista, itse kehitellyistä vaatimuslistoista. Vaikkakin yleistä maailman menoa ja mediaa seuratessa voimme jokainen kuitenkin huomata, että näkyvissä on tietynlainen kuva ihannenaisesta ja siihen muottiinhan jokainen yrittää itsensä tunkea. Mistä tämä ajatus ihannenaisesta on loppujen lopuksi lähtöisin? Vaikka ihannenainen on naisten lisäksi myös miesten mielissä, voisiko ajatus ihannenaisesta olla alunperin lähtöisin itsensä naisen päästä?

Tämän pohdinnan tuloksena tekee miltei mieli käyttää itseään hieman saunan takana. Kaikki tämähän on loppujen lopuksi vain ja ainoastaan omaa syytäni! Itse olen antautunut tähän yleiseen paniikkiin siitä, mitä pitäisi olla ja miltä näyttää. Itsehän sitä lopulta päättää tavoitella jotain typeriä epärealistisia odotuksia sen sijaan, että hyväksyisi itsensä vain sellaisena kuin on. 

Olen kyllä varsin väsynyt ajatukseen siitä, mitä naisen pitäisi olla. Aiheesta olen avautunut useammankin kerran, mutta tässä eräs versio sanaoksennuksestani aiheeseen liittyen: 

"Ei riitä, että pitäis näyttää naamasta filmitähdeltä, kropan pitäis olla ku Sport Illustratedin kannesta, mutta myös tukan pitääs olla pitkä ku tähkäpäällä ja meikata ei sais, mutta silti pitääs olla aina täydellisen hehkee. Pukeutua pitäis aina niin, että vois mennä linnanjuhliin, mutta silti pitääs olla niin rento vaatetus, että voi istua illan sohvalla ja vetää kalsarikännit äijän kans, ku teeveestä tuloo jääkiekkoa. Jotta ei olis liian helppoa, niin pitäis olla kodinhengetär niin, että pölyä ja p*skaa ei ois missään ja mies ei ees tajuais, että talossa on pyykkikone, ku vaatteet vaan taikaiskusta on puhtaita. Täydellinen kotirouvahan ei ole mitään ilman eläimellistä seksuaalista viettiä ja naisellahan ei ole koskaan pää kipeä eikä väsytä."

Se, miten typerää tuon kaltaiseen muottiin pyrkiminen on, siitä eroon pääseminen on vaikeaa. Miksi on niin vaikeaa vain yksinkertaisesti hyväksyä itsensä sellaisena kuin on, epätäydellisenä ihmisenä, mutta kuitenkin täydellisenä juuri omana itsenään? Ja ajatella näin myös muista. No, miesten kohdalla naiset joutuvat kyllä jo aika nopeaa tyytymään siihen tosiasiaan, että täydellisyyttä on turha odottaa.. Eiku?

Täydellisyyttä ei ole olemassa. Nainen ei tule koskaan löytämään täydellistä miestä eikä mies täydellistä naista. Mutta nainen voi löytää miehen ja mies naisen, jos luovutaan hieman niistä odotuksista ja vaatimuksista ja päätetään hyväksyä ihminen vikoineen päivineen. Niin yksinkertaista, mutta niin vaikeaa! Elämä on.

Eli summa summarum - sori vaan miehet - naiset on vaikeita ja vaativia, ei voi mitään. Koittakaa ymmärtää! 

Ajattelen, siis olen... Nainen?

Ajattelen liikaa ja se vaikeuttaa elämääni.
Ajatteleminen on hieno ominaisuus ja tästä kyvystä voi olla kiitollinen. Joskus kuitenkin, siunauksen sijaan, ajattelun taito tuntuu lähinnä kiroukselta.

Miehet ovat kautta aikain tuskailleet naisten ajatusmaailman vaikeuden kanssa, mutta ei se ole aina naisellakaan helppoa! Itse ainakin voin omalta osaltani allekirjoittaa tämän yleisesti viljellyn väitteen naisten monimutkaisuudesta.

Yleistäminenhän on tuttua naisten ja miesten välillä käytävässä väännössä. Naiset on vaikeita. Miehet on putkiaivoja. Esimerkiksi tällaisia väitteitä voidaan lyödä pöytään, kun vastakkaisen sukupuolen kanssa eivät ajatusmaailmat oikein kohtaa. Kuitenkaan väitteet miesten ja naisten ajatusten juoksun eroavaisuuksista eivät ole täysin tuulesta temmattuja, vaan siitä on olemassa myös vähän tieteellisempääkin näyttöä. Oli se sitten täyttä faktaa tai urbaanilegendaa, on tämä naisen ja miehen ajatusmaailmojen erilaisuus ainakin totta minulle, kaikkien kokemuksieni pohjalta.

Olen ollut muutaman kerran tilanteessa, jossa on ollut tyypillinen naiset vastaan miehet -väittely siitä, kummat ovat vaikeita. Tällaisissa tilanteissa olen raa'asti pettänyt oman pataljoonani
ja astunut omasta juoksuhaudastani puollustamaan miesten väitettä naisten vaikeudesta. Itse ainakin tunnustan olevani vaikea nainen! Ja vaikeuteni johtuu pitkälti monimutkaisesta ajatuksenjuoksustani. Yleistys, että miehet ovat yksinkertaisia ja naiset monimutkaisia, on minusta aika totta. Uskon, että juuri naisten ja miesten välisen logiikan erilaisuus on syy siihen, että naisten mielestä miehet ovat vaikeita ja toisinpäin.

Vai onko joku sitä mieltä, että naiset ja miehet ajattelevat AINA samalla tavalla? Joissakin tilanteissa saattaa toki olla niin, että ajatukset menevät aivan yksiin, mutta kyllä löytyy niitäkin hetkiä, että toinen tuntuu olevan kuin toiselta planeetalta. Mietippä esimerkiksi naista ja miestä Ikeassa. ... Niin.

Ja nyt joku on jo valmiina kirjoittamaan kommenttia, että löytyy niitä äijiä naisistakin ja neitejä miehistä. Kyllä, en kiistä sitä - poikkeuksia sääntöön löytyy aina! Varmasti jokaikisestä ihmisestä voi löytää pikkuriikkisen ripauksen toista sukupuolta jos oikein tarkasti tutkii, mutta lähtökohtaisesti sukupuolilla on eroavaisuuksia ulkokuoren lisäksi myös pään sisällä.

Kuitenkaan se, että naiset ja miehet ovat monella tavalla erilaisia, ei vähennä kuitenkaan vetovoimaa tai kiinnostusta näiden välillä millään tavalla, päinvastoin. Niin naiset kuin miehetkin ovat tämän tästä helisemässä toisen sukupuolen kanssa, mutta silti sitä ollaan seuraavassa käänteessä ihan koukussa kuitenkin. "Et voi elää niiden kaa, mut et voi ilmankaa", sanoo Cheek ja osuu aika hyvin asian ytimeen. Omaa kokemustakin löytyy siitä, kuinka ensin kiroaa koko miessuvun ja vannoo ryhtyvänsä nunnaksi, mutta - ennen kun ehtii edes miettiä nunnakaavun istuvuutta - onkin jo ylistämässä jonkun kaksilahkeisen ihanuutta ja mielessä pyöriikin hääpuvut. Typerää, mutta niin se vain on.

Mutta vastakohdat täydentävät toisiaan! Palapeliä koonneet tietävät, etteivät samanlaiset palat sovi yhteen, vaan juuri vastakohtainen pala loksahtaa paikalleen. Niin se on naisten ja miestenkin suhteessa, että kaksi erilaista ihmistä täydentävätkin toisiaan, aivan kuin palapelin palaset loksahtaisivat paikalleen.

Pienenä, kun palapelien kokoaminen oli uusi juttu, saattoi joskus yrittää väkisellä runtata yhteen paloja, jotka eivät todellisuudessa edes sopineet yhteen. Niin käy myös joskus naisten ja miesten välisissä suhteissa. Yritetään väkisellä lyöttää yhteen kaksi ihmistä, jotka eivät todellisuudessa edes ole lainkaan yhteensopivat. Elämänkumppanin etsintä onkin varsinainen palapeli - on löydettävä se pala, joka vain loksahtaa paikalleen, ilman voimaa ja väkivaltaa.

Ja niin tuli taas tälläkin kirjoituksella todistettua monimutkaisia uria pitkin kulkeva ajatusmaailmani, kun omasta ajattelusta päästin aina kumppanin etsintään asti.

Tässä vielä erittäin hyvä mallinnus naisten ajattelusta:
http://pkio.kapsi.fi/bin/naisen_ajattelu/

Kauneus on katsojan silmässä

http://www.youtube.com/watch?v=litXW91UauE

Hämmentävän usein vanhat ja kuluneet sanonnat ovat niitä, joissa totuus todella asuu. Voit yrittää keksiä uusia ja ihmeellisiä sanontoja, mutta voittavatko ne koskaan vanhoja viisauden sanoja?

Otetaanpas käsittelyyn yksi vanha sanonta - kauneus on katsojan silmässä. Tämä lausahdus on niin tuttu ja paljon käytetty, että sen kuullessaan ei edes vaivaudu pohtimaan sanojen syvempää merkitystä. Näin on laita myös monen muun tutun ja vanhan sanonnan kohdalla. 

Yllä olevan videon nähtyäni tämä vanha sanonta aukeni minulle ihan uudella tavalla. Kauneus todella on katsojan silmässä! Se ei ole vain joku ikiaikainen lausahdus täynnä turhaa sanahelinää, vaan tämän lyhyen sanaparren takana on todella arvokas viisaus.

Kauneus on asia, joka on tänä päivänä aika hyvin tapetilla. Kauan on jo puhuttu mediasta ja sen viljelemistä kauneusihanteista ja näiden kauneusihanteiden korostamisesta. Tällainen kauneuden valtava ihannointi ja sen korostaminen onnellisuuden avaimena, on ilon ja onnen sijaan tuonutkin mukanaan murhetta ja masennusta. Median luoma kuva kauneudesta on suurimmalta osin epärealistinen ja tämän täydellisen kauneuden kriteereitä täyttämään vaadittaisiin miltei yliluonnollisia kykyjä. Vaikka täydellisen kauneuden saavuttamisen mahdottomuus on ilmeinen, on maailmamme täynnä ihmisiä, jotka pyrkivät onnistumaan tässä mahdottomassa tehtävässä. Jostain syystä, tämä raskas tehtävä lepää pitkälti naisten harteilla. 

Median luoma typerä kauneusihanne ja sen vaikutukset ovat saaneet ihmiset taistelemaan tällaisia epäterveitä kauneuspyrkimyksien toteuttamista vastaan. Kauneusleikkauksia tehdään nykyisin aivan valtavasti. Valehtelematta varmasti melkein jokaisella naisella on jokin kohta kehossaan jonka tahtoisi muuttaa ja ennätysmäisen moni heistä siirtyy sanoista tekoihin. Kosmeettisten leikkausten syynä eivät enää nykyisin ole niin sanotut oikeat haitat. Ennen rintoja leikeltiin, jos niissä oli oikeasti jotain oikeaa vikaa, nykyisin kuka tahansa voi kipittää vastaanotolle itkemään, että B-kuppikoon rinnat pilaavat hänen elämänsä. Kauneuskäsitykset ovatkin joidenkin kohdalla luisuneet todella pelottavasti epäluonnollisen puolelle, esimerkiksi siinä, että normaalit rintojen tilalle halutaan jättimäiset jalkapallot. Rintaimplantit tosin eivät ole ainoa kauneusleikkaus, johon naisia hakeutuu ympäri maapallon, melkeinpä vain taivas on rajana sille, mitä voidaan keksiä leikellä.

Tämä maailman kauneushässäkkä on erittäin huolestuttavaa. Omasta elämästäni ja ajattelustani käsin voin kertoa, ettei ole helppo katsoa tällaisen maailman keskeltä itseään peilistä ja sanoa, että olet juuri hyvä tuollaisena. Liian usein katseensa kiinnittää vain niihin epäkohtinaan näkemiinsä piirteisiin ja keskittyy niihin unohtaen ne ehkä kauniiksi tai hyviksi luokiteltavat piirteet. Doven tekemässä videossa näkyy todella selkeästi se, miten me liian usein näemme itsemme aivan väärin. Voi kunpa voisimme nähdä jokainen itsemme niin kuin muut näkevät!

Kauneus on siis eittämättä katsojan silmässä. Ja itseään katsottaessa siellä silmässä on sitten rumuus? Luulen, että jokaiselle on tuttu tilanne, että naisjoukosta otetaan yhteiskuvia ja kuvausession jälkeen kuvia tarkastellessa alkaa kilpahuuto siitä, kuka näyttää kamalimmalta. Jokainen osoittaa omaa pärstäänsä ja keksii kaikki maailman sanat kuvaamaan sitä, miten epäkauniilta näyttää. Siinä sitten kaveri tyrmää ystävänsä väitteet ja osoittaa omia kasvojaan ja kertoo miten ne ovat vääntyneet sata kertaa kamalampaan virneeseen. Niin surullista, mutta totta.

Jos jotain voisin tässä maailmassa muuttaa, niin ehkä sen, että kaikilta ihmisiltä voitaisiin ottaa pois nenältä ne rumuussilmälasit ja tilalle voitaisiin ottaa ne samat lasit, joilla katsotaan vaikkapa omaa ystävää, jota pitää maailman kauneimpana olentona. Maailma olisi niin paljon parempi paikka, jos jokainen ihminen todella ymmärtäisi sen, että jokainen ihminen on kaunis. Me emme mahdu samaan muottiin, mutta todellisella kauneudella ei ole olemassakaan mitään muottia. Tai jos on, niin se on niin valtava, että siihen mahtuu kuka tahansa. Jokainen on omalla tavallaan kaunis. Jokaisessa on aina jotain, mikä on kaunista ja hyvää.

Näiden syvällisten ja vakavien pohdintojen jälkeen on hyvä vähän keventää tunnelmaa. Doven videoa vastaava video miehistä, olkaa hyvä!http://www.youtube.com/watch?v=ChY9DoEtE-4

Toivon, että miehillä on huumorintajua. Se on hyve!

Suurenmoinen elämä - niin laulaa Juha Tapio. Toisin kuin monet radiossa pyörivät laulun luritukset, tämän miehen laulut ovat täynnä sisältöä. Juha Tapiolla on uskomaton kyky pukea sanoiksi monenmoisia elämäntilanteita ja tunteita tosi upeasti ja vielä kun siihen lisätään upeat melodiat niin saa pieni ihminen vaan olla ja ihmetellä. Samalla tavalla kuin ihmettelen Juha Tapion lauluntekotaitoja, ihmettelen monen monia muita elämään kuuluvia asioita. Elämä on ihmeellistä!

Maailmassa monta on ihmeellistä asiaa, se hämmästyttää, kummastuttaa, pientä kulkijaa. Näin kuuluvat sanat tutussa lastenlaulussa ja tässäkin lauotaan totuuksia kovempaa kuin yksikään kiekkoleijona mustaa muovinpalaa kaukalossa. Elämä ja sen ihmeellisyys vain on jotain sellaista, mitä ei vain voi lakata ihmettelemästä, vaikka ei olisikaan enää mikään ihan pieni kulkija. Hämmästyksen kohteet vain muuttuvat siilien piikeistä tai lintujen höyhenistä vähän erilaisiin ihmettelyihin sitä mukaa kuin elämää on tullut elettyä. Vaikka järvet ja niiden kelluvat lumpeet olisivatkin jo nähty juttu, niin elämä kyllä tarjoaa koko ajan uusia – ei ehkä niin konkreettisia, mutta taatusti samalla tavalla upeita ja syviä vesiä joita voi ihmetellä.

Kun elämä sitten on hieno ja ihmettelyn ja kunnioittamisen arvoinen asia, niin eikö sitä voisi hämmästellä ihan urakalla? Miksi ihmetellä vain itsekseen, jos on mahdollisuus jakaa hämmästelynsä muiden kanssa?

Hämmästele, kummastele, ihaile ja ihmettele – valinnan varaa tähän maailmaan mahtuu! Minä olen valintani jo tälle iltaa tehnyt: Blogger – valitsen sinut!

Bloggerissa monta on ihmeellistä asiaa, se hämmästyttää, kummastuttaa, pientä Nunzaa…